Voi kuinka me Sinua kaivataan...

Tämän meidän "koirattoman kauden" voisi aloittaa vaikkapa Eppu Normaalin Voi kuinka me sinua kaivataan -biisin sanoin...

"Niin tyhjä taas kun olet pois

Tää talo on

Me ovi haassa ollaan vain

Pois valo on

Ja me Talon kanssa kuunnellaan

Kun sade lyö ikkunaan

Voi kuinka me sinua kaivataan..."

Kuten aiemmin kerroin, meillä on ollut oikeastaan aina koira. Siksipä koti on tuntunut niin tavattoman tyhjältä viimeisten kuukausien ajan. On se tavallaan aika jännä, kuinka koira tuo eloa taloon ihan vaan olemalla läsnä tässä ja nyt, puhumattakaan lenkkikaverista, arjen ilahduttajasta ja lohduttajasta.

Huomenna lauantaina Lotta saapuu kotiimme: 
ruoka- ja vesikuppi ovat jo valmiina, 
samoin lukuisat pehmot ja muut lelut. 

Peti on pedattu valmiiksi. Ai että minua kyllä jännittää "vähän".



Yksi edeltäjänsä suosikkipehmoista - Muffe -odottelee jo sohvan kulmassa, joka muuten oli Ebban suosikkipaikka naapuruston tarkkailemiseen...

                          
       

Ja sitten tietty on se yksi juttu vielä... enhän mä nyt voinut kuvitella ostavani vaipanvaihtoalustoja! (näkiköhän kukaan?) 
Mutta niin se vaan kehitys kehittyy - 7 vuotta sitten käytettiin vielä pissapaperina sanomalehtiä. Mutta toisaalta on se Hesarikin sen jälkeen pienentynyt aika lailla. 😂