Perheemme on kaksikielinen, joten ensimmäinen vaatimus oli, että nimen tulee taipua sekä suomen että ruotsin kielelle. Itse olen se umpi-suomenkielinen, mutta jostain selittämättömästä syystä olen aina puhunut koirillemme ruotsia - miehelleni en juuri koskaan. Tutuille ja tuntemattomille selitän tätä sillä, että koirat eivät huomauttele, jos sanon jotain väärin.😅
Olemme aina olleet sitä mieltä, että haluamme ensin nähdä pennun, ennen kuin annamme sille nimen. Tällä kertaa mielessämme oli nimi Emma, mutta kun näimme pennun, olimme yhtä mieltä siitä, että Emmaa hänestä ei tule. Siispä alkoi uuden nimen etsintä.
Donna, Bibi, Magda... ei vaan maailman suloisimmasta pennusta tuli Charlotta, joka tuntee jatkossa nimen Lotta.💖
 |
| Lotta, 5 viikkoa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti