Ensimmäinen Joulu

Koko syksyn ajan on täällä blogin puolella ollut kovin hiljaista - pahoitteluni siitä! Meillä on kuitenkin kaikki oikein hyvin. Joulukuun puolivälissä Lotta saavutti virallisen junnuiäin 9 kk, joten pikkupentuaika alkaa olla ohi. Voi miten nopeasti se menikään. 

Vuosi on ollut varsin kummallinen, etätöiden, koronan ja rajoitusten siivittämä. Jotenkin se kuitenkin on mennyt hurjan pian - tuntuu, että vastahan oli Joulu 2019 ja odotimme toiveikkaana uutta vuotta. 

Tähän jouluun liittyy paljon iloa uudesta perheenjäsenestä, mutta myös surua ja haikeutta. Vuosi sitten menetimme hyvin yllättäin rakkaan perheenjäsenemme Ebban. Tämä viime vuoden jouluaattona otettu kuva jäi viimeiseksi.              

Suru on muuttunut jotenkin haikeudeksi, onneksi ihanat muistot säilyy aina.

Lotasta on kasvanut varsin mallikelpoinen nuori neiti. Äärettömän kiltti, säyseä ja ihmisrakas. Vauhtiakin riittää, mutta yleensä ylimääräiset energiat saadaan lenkeillä purettua ja kotona maltetaan sitten rauhoittua. 

Syksy meni meillä taas hyvin pitkälti etätöiden merkeissä ja Lotasta on kasvanut varsin mainio etätyökaveri; taisi oppia Teams-käyttäytymisen jo ihan vauvana Elinan kanssa. Välillä hän tosin uneksii varsin ääneekkäästi, joten olenkin huomauttanut kollegoille, etten se ole minä, joka täällä vikisee. 😅

Ja sitten siihen ensimmäiseen Jouluun. Lotalle uusi ja outo asia, mutta hyviä tuoksuja tämä juhla kuitenkin tuo mukanaan... 

Olisikohan tuossa keittiön pöydällä juuri paistettu kinkku? Tai sitten siellä on piparkakkuja, aika herkkua nekin. 

Näistä jouluvaatteista sen sijaan en ole ihan varma...

Joululahjoista meillä ei kyllä ymmärretty mitään. Pienen auttamisen jälkeen paketista kuitenkin kuoriutui puruluu (sopii syötäväksi, kiitos) sekä ihka uusi herkku: possunkorva, jotta ei maltettu laskea suusta edes pissalla käynnin ajaksi. 😃 Uusi lelu odottaa sen sijaan edellen paketissa keittiön lattialla.

Onnea, terveyttä ja iloa vuodelle 2021 - Valoa kohti mennään!

Esikoulu alkoi

Maanantai 3.8. oli jännä päivä, sillä tuolloin alkoi Lotan koulutie. Lähdimme kurssille opettelemaan arkitottelevaisuuden alkeita ja tavoitteena on, että Lotasta kasvaa kunnon aikuinen koirakansalainen.

Pizzalla

Iltapäivällä ennen kurssin aloitusta, kävimme vielä hakemassa uusia kokemuksia myöhäisellä pizzalounaalla Porkkalan satamassa. Lotta loikoili rennosti pöydän alla meidän lounastaessamme. Toki muutamia pizzan palasia saattoi pudota myös pöydän alle. 😋

                                                                                                                      

Tuolta jatkoimme sitten Vantaan Koirakeitaalle ensimmäiselle tunnille. Tässä Lotan mietteitä:

"Aikaa jännää, emäntä puhui jotain koulusta, mutta:

- mikä paikka tää on? ketä nuo muut koirat on?

- mennäänkö leikkimään? mikä sun nimi on?

- miks pitää olla hihnassa?

- ai nyt se alkaa... 4 muuta koiraa ja niiden ihmistä mukana. Haluaisin mieluummin leikkiä ja nuo ihmisetkin on ihania!

- nyt se kouluttaja tulee mun luo... maistelen sen sormia vähän mun uusilla hampailla ja sitten kellahdan selälleen ja sätkin vähän. Onkohan hyvä näin? On varmaan, koska se sanoo, että olen hyvä tyttö!

- nyt kierretään huonetta ympäri... mielenkiintoisia hajuja täällä... Hmmm.....

- katsekontakti... tämän osaan jo aika hyvin

- istuminen - heiiii... tämä on tuttu juttu jo kotoa

- maahanmeno - no joo, voisit hei antaa sen namin jo, vaikka takapuoleni on vielä pystyssä. Ai et, no heittäydyn sitten selälleen ja sätkin vähän. Onko hyvä näin?

- hihnassa kävely - aiemmin olen kiskonut aika lailla, mutta nyt meni hienosti ja sain kehut myös siltä kouluttajalta. Osasin myös ohittaa muut kurssilaiset hyvin, vaikka sitä ei vielä edes opetettu. Tuon omistajan kannattaa pitää vaan ne koirasuklaat mukana...

- tää oli oikeastaan ihan kivaa ja voin tulla uudelleen ensi viikolla".

Vähän meillä jäi vielä harjoittelua kotiin, mutta kivaa oli ja mielenkiinnolla odotan seuraavia kertoja. Niin täysillä uppouduimme molemmat ensimmäiseen koulupäivään, että jäi kuvatkin ottamatta. 

Illalla uni tuli aika pian... 👶

Mitään en enää jaksa...

Valjaita hankkimassa

Tähän saakka Lotta on hyvin pärjännyt kasvattajalta saaduilla pentupannalla ja -hihnalla. Emme ole vielä mitään remmilenkkejä kovasti harrastaneet, ulkoilu on ollut enemmänkin telmimistä omalla pihalla ja lähimetsässä, omaan tahtiin. 

Uudet valjaat

Painoa ja kokoa on kuitenkin kertynyt jo reilun 16 kg verran, joten voimaakin alkaa olla jo kohtalaisesti. Kun remmikävely on vielä vähän sinkoilua ja kiskomista sinne ja tänne, niin hentoista kaulaa suojellakseni päädyin valjaiden hankkimiseen. Ja kylläpä löysinkin mielestäni kauniit ja "naiselliset". Noissa kelpaa kyllä tepastella vaikka pääkaupunginkin katuja. 😘 

Muutoin elämä meillä on kaikin puolin mallillaan. Lotta on tottunut täysin meidän päivärytmiimme. Päivisin hän on todella rauhallinen ja nukkuu paljon.😴 Iltaisin minun tultua töistä kotiin parasta on palloleikit, joita voisi muuten jatkaa vaikka tuntitolkulla.🏀 Noutaja. 

Etuhampaat ovat jo vaihtuneet ja viime viikon rokotuskäynnillä eläinlääkärikin totesi uudet hampaat hienoiksi. Nyt seuraamme kulmahampaiden heilumista. Hampaita kutittelee, mutta pureminen on keskittynyt vain sallittuihin asioihin (ja ehkä ihan vähän minun housunlahkeisiin) - toivottavasti säilyykin näin. Tällä viikolla Lotta vietti 4 kk syntymäpäivää ja hän on muuten sisäsiisti! Taitaa olla ennätysaikaisin meidän kaikkiin aiempiin koiriin verrattuna. Toki niitä pieniä ilo- tai riehumisvahinkoja vielä voi tulla.

Elokuussa alamme sitten tosissaan opetella arkitottelevaisuutta - aloitamme koirakoulun maanantaina 3.8. - siitä sitten tuonnempana lisää. Nyt nautitaan vielä kesästä ja auringosta! 🌞